Kolmannen sektorin voima on sen riippumattomuudessa

Antirasistiselle nuorisotyölle, ja oikeastaan koko yhdenvertaisuuskentälle, tuli nyt OKM:ltä erittäin huolestuttavia uutisia.

Rasmus ry:ssä saimme tiedon opetus- ja kulttuuriministeriöltä nuorisohankehakemuksemme vastauksena: ministeriö suuntaa jatkossa kaikki antirasistiset nuorisotyön resurssit Suomen Partiolaisten Yhdenvertaisuuden osaamiskeskuksen toiminnan rahoittamiseen.

Ministeriön arviointipalaute kuului seuraavasti:

Kuvat: Mahad Sheik Musse

“Ministeriö katsoo arvioinnissaan, että hankkeen toteutussuunnitelma on realistinen ja täsmällinen. Hankkeen kohderyhmä ja sen tavoittaminen ovat selkeästi määriteltyjä. Suunnitelma hankkeen tulosten levittämiseksi ja toiminnan vakinaistamiseksi on ministeriön arvion mukaan kohtalainen.
Yhdenvertaisuuden edistämisen ja rasismin torjunnan tukemisen osalta ministeriö on kuitenkin suunnannut voimavaransa kaudella 2025–2026 nuorisoalan valtakunnallisen osaamiskeskuksen (Yhdenvertaisuuden osaamiskeskus) toiminnan rahoittamiseen.”

Tämä päätös tarkoittaa Rasmus ry:n kohdalla käytännössä sitä, että järjestö menettää puolet resursseistaan.
Rasmus ry on 15 vuoden ajan toteuttanut antirasistista nuorisotyötä OKM:n tuella. Olemme samalla Suomen vanhin ja ainoa valtakunnallinen järjestö, jonka ensisijainen ja ainoa sääntöjen mukainen tarkoitus on antirasismi.

Viimeisen 20 vuoden aikana Rasmus ry on toiminut keskeisenä koordinaattorina ja verkostotoimijana suomalaisessa antirasistisessa työssä – sekä valtion tuella että vapaaehtoisvoimin. Meidän kauttamme on rakentunut yhteyksiä, osaamista ja luottamusta, joita mikään yksittäinen uusi toimija ei voi hetkessä korvata.

Kuva: Maryam Abuzaid-Ryu

Mutta tämä päätös ei koske vain Rasmus ry:tä.

Se vaikuttaa koko antirasistiseen kenttään – sekä kotoutumista ja kulttuurista moninaisuutta edistäviin toimijoihin ja niiden verkostoihin. Suomen Partiolaisten antirasismityöstä ei vielä ole näyttöjä. On täysin mahdollista, että siellä tehdään tulevaisuudessa hyvää työtä. Kuitenkin nämä kolme aluetta – antirasismi, kotoutuminen sekä eri kulttuuriperinteiden edistäminen – vaativat erikoistuneita toimijoita, jotka pystyvät vastaamaan tarpeisiin myös yhteistyössä. Sama pätee naisten tasa-arvon, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien sekä esimerkiksi vammaisten edustuksen vahvistamiseen.

Tätä työtä ei voi keskittää yhteen toimijaan. Tarvitaan useita keskisuuria ja pieniä toimijoita, jotka ovat syvästi verkostoituneet eri väestöryhmiin. Silloin kolmas sektori voi toimia aidosti omalakisena ja riippumattomana yhteiskunnallisena voimana – ei hallinnon jatkeena, vaan sen kriittisenä ja rakentavana kumppanina. Vain näin kolmas sektori voi yltää sinne, minne valtio ei ulotu – vahvistaa yhteiskunnan koheesiota ja ehkäistä esimerkiksi polarisaatiota ja radikalisoitumista. Siksi tämä päätös voi olla yhteiskunnallisesti tuhoisa.

Järjestöjen on myös oltava tietoisia siitä, että yksittäisiin hankkeisiin myönnetyt avustukset voivat sisältää myös riskejä, erityisesti seuraavana vuonna hankkeen päätyttyä. Tällöin voi syntyä vielä useiden tuhansien eurojen kustannuksia esimerkiksi kirjanpidosta, palvelujen jatkomaksuista tai takaisinperinnöistä, jos jotkin kulut eivät ole hyväksyttäviä. Myös rahoittajan on otettava tämä huomioon ja toimittava vastuullisesti.

Juuri tämän hallituskauden aikana tehty linjanmuutos herättää kysymyksiä. Maahanmuuttopolitiikka on kiristynyt rajusti, ja vastuullinen antirasistinen järjestö ei voi vaieta tai olla kyseenalaistamatta päätöksiä, jotka lisäävät eriarvoisuutta.

Toimiva demokratia kestää kysymykset ja kritiikin. Suomessa, jossa verotuksen taso on korkea ja jossa vastineeksi odotetaan vahvaa valtion tukea kansalaisyhteiskunnalle – eikä yksityisten tahojen osallistumista kolmannen sektorin rahoittamiseen, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa – on olennaista, että valtio itsekin kunnioittaa kansalaisyhteiskunnan ääntä, erityisesti sen esittäessä kriittisiä näkemyksiä.

Tällä hetkellä tätä ymmärrystä ei vaikuta olevan. Ehkä tämä karu uutinen on kuitenkin myös herätyskello: antirasistiset toimijat ja koko kansalaisyhteiskunta ovat nyt avun tarpeessa. Monilla on vaikeat ajat, mutta antirasismi ei ole ylellisyys – se on perusta demokraattiselle yhteiskunnalle.

Siksi kutsumme nyt kaikkia kansalaisyhteiskunnan toimijoita – järjestöjä, liittoja, verkostoja ja yksittäisiä ihmisiä – puolustamaan antirasistista työtä. Me tarvitsemme ääniä, jotka eivät vaikene. Tarvitsemme liittolaisia, jotka seisovat yhdenvertaisuuden puolella. Antirasismi ei ole yhden järjestön vastuulla, eikä yhden hallituskauden päätös saa määrittää tulevaisuuttamme.

Nyt on hetki toimia – liity tukemaan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa.

🇸🇪 Svenska översättning

Antirasistiskt ungdomsarbete – och egentligen hela jämlikhetsfältet – har nu fått mycket oroande nyheter från undervisnings- och kulturministeriet. Vi på Rasmus rf fick besked från ministeriet som svar på vår ansökan om ungdomsprojekt: ministeriet kommer i fortsättningen att rikta alla resurser för antirasistiskt ungdomsarbete till att finansiera Finlands Scouters verksamhet inom Kompetenscentret för jämlikhet.

Ministeriets bedömning löd så här:

Ministeriet konstaterar i sin bedömning att projektets genomförandeplan är realistisk och noggrant utarbetad. Projektets målgrupp och hur den ska nås är tydligt definierade. Planen för att sprida projektets resultat och göra verksamheten permanent bedöms av ministeriet som måttlig. När det gäller att främja jämlikhet och bekämpa rasism har ministeriet dock valt att rikta sina resurser under perioden 2025–2026 till finansieringen av det nationella kompetenscentret för ungdomsarbete (Kompetenscentret för jämlikhet).

Detta beslut innebär i praktiken att Rasmus rf förlorar hälften av sina resurser. Rasmus rf har i 15 år bedrivit antirasistiskt ungdomsarbete med stöd av undervisnings- och kulturministeriet. Vi är samtidigt Finlands äldsta och enda riksomfattande organisation vars främsta och enda stadgeenliga syfte är antirasism.

Under de senaste 20 åren har Rasmus rf fungerat som en central samordnare och nätverksaktör inom det antirasistiska arbetet i Finland – både med statligt stöd och genom frivilliga krafter. Genom vårt arbete har det byggts upp kontakter, kunnande och förtroende som ingen enskild ny aktör kan ersätta på kort tid.

Men detta beslut gäller inte bara Rasmus rf. Det påverkar hela det antirasistiska fältet – liksom aktörer och nätverk som arbetar för integration och kulturell mångfald. Det finns ännu inga bevis på hur Finlands Scouter arbetar med antirasism. Det är fullt möjligt att gott arbete kommer att göras där i framtiden. Men dessa tre områden – antirasism, integration och främjande av kulturella traditioner – kräver specialiserade aktörer som kan svara mot behoven även i samarbete. Detsamma gäller främjandet av jämställdhet mellan könen, rättigheterna för sexuella och könsminoriteter samt representativitet för personer med funktionsnedsättning.

Detta arbete kan inte centraliseras till en enda aktör. Det behövs flera medelstora och små organisationer som är djupt förankrade i olika befolkningsgrupper. Då kan den tredje sektorn fungera som en genuint självständig och oberoende samhällelig kraft – inte som en förlängning av förvaltningen, utan som dess kritiska och konstruktiva partner. Endast så kan den tredje sektorn nå dit staten inte når – stärka samhällssammanhållningen och förebygga till exempel polarisering och radikalisering. Därför kan detta beslut få förödande samhälleliga konsekvenser.

Organisationer måste vara medvetna om att projektbidrag också kan innebära risker, särskilt året efter att projektet avslutats. Då kan ytterligare kostnader på flera tusen euro uppstå, till exempel för bokföring, fortsatta tjänsteavgifter eller återkrav om vissa kostnader inte godkänns. Även finansiären måste ta detta i beaktande och agera ansvarsfullt.

Den linjeändring som gjorts under denna regeringsperiod väcker frågor. Invandringspolitiken har skärpts kraftigt, och ett ansvarstagande antirasistiskt förbund kan inte tiga eller låta bli att ifrågasätta beslut som ökar ojämlikheten.

En fungerande demokrati tål frågor och kritik. I Finland, där skattenivån är hög och man i gengäld förväntar sig starkt statligt stöd till det civila samhället – och inte privat finansiering av den tredje sektorn, som till exempel i USA – är det avgörande att staten också respekterar det civila samhällets röst, särskilt när den framför kritiska synpunkter.

För närvarande verkar denna förståelse saknas. Kanske är detta hårda besked ändå en väckarklocka: antirasistiska aktörer och hela det civila samhället behöver nu stöd. Många har svåra tider, men antirasism är ingen lyx – det är grunden för ett demokratiskt samhälle.

Därför uppmanar vi nu alla aktörer i det civila samhället – organisationer, förbund, nätverk och enskilda personer – att försvara det antirasistiska arbetet. Vi behöver röster som inte tiger. Vi behöver allierade som står på jämlikhetens sida. Antirasism är inte ett enskilt förbunds ansvar, och ett regeringsbeslut får inte definiera vår framtid.

Nu är det dags att agera – stöd det finländska civilsamhället.

🇬🇧 English translation

Anti-racist youth work – and indeed the entire field of equality – has just received deeply concerning news from the Ministry of Education and Culture. At Rasmus ry, we were informed in response to our youth project application that the Ministry will henceforth direct all resources for anti-racist youth work to funding the Equality Competence Centre operated by the Guides and Scouts of Finland.

The Ministry’s evaluation feedback read as follows:

In its assessment, the Ministry considers the project’s implementation plan to be realistic and precise. The project’s target group and the means to reach it are clearly defined. According to the Ministry’s evaluation, the plan for disseminating the project’s results and institutionalising its activities is moderate. However, regarding the promotion of equality and the fight against racism, the Ministry has decided to allocate its resources for 2025–2026 to financing the National Youth Sector Competence Centre (Equality Competence Centre).

In practice, this decision means that Rasmus ry will lose half of its resources. For 15 years, Rasmus ry has carried out anti-racist youth work with the support of the Ministry of Education and Culture. At the same time, we are Finland’s oldest and only nationwide organisation whose primary and sole statutory purpose is anti-racism.

Over the past 20 years, Rasmus ry has served as a key coordinator and network actor in Finland’s anti-racist work – both with state support and through volunteer efforts. Through our work, connections, expertise, and trust have been built that no single new actor can replace overnight.

But this decision does not affect Rasmus ry alone. It impacts the entire anti-racist field – as well as actors and networks that promote integration and cultural diversity. There is not yet evidence of the Scouts of Finland’s anti-racism work. It is entirely possible that good work will be done there in the future. However, these three areas – anti-racism, integration, and the promotion of diverse cultural traditions – require specialised actors capable of responding to needs in cooperation with one another. The same applies to advancing gender equality, the rights of sexual and gender minorities, and the representation of persons with disabilities.

This work cannot be centralised into a single actor. We need several medium-sized and small organisations that are deeply connected to various population groups. Only then can the third sector function as a genuinely independent social force – not as an extension of the administration, but as its critical and constructive partner. Only in this way can the third sector reach where the state cannot – strengthening social cohesion and preventing, for example, polarisation and radicalisation. That is why this decision may be socially destructive.

Organisations must be aware that grants for individual projects can also entail risks, especially in the year following a project’s conclusion. Additional costs of several thousand euros may arise, for instance for accounting, service renewals, or repayment of non-eligible expenses. The funder, too, must take this into account and act responsibly.

This policy shift during the current government term raises questions. Immigration policy has tightened drastically, and a responsible anti-racist organisation cannot remain silent or refrain from questioning decisions that deepen inequality.

A functioning democracy can withstand questions and criticism. In Finland, where the tax rate is high and strong state support for civil society is expected in return – rather than private sponsorship of the third sector, as in the United States – it is essential that the state itself respect the voice of civil society, especially when it raises critical views.

At present, this understanding seems to be lacking. Yet perhaps this difficult news will also serve as a wake-up call: anti-racist actors and civil society as a whole are now in need of support. Many are facing hard times, but anti-racism is not a luxury – it is the foundation of a democratic society.

Therefore, we now call upon all actors in civil society – organisations, unions, networks, and individuals – to defend anti-racist work. We need voices that will not be silenced. We need allies who stand on the side of equality. Anti-racism is not the responsibility of a single organisation, and the decision of one government term must not define our future.

Now is the time to act – join us in supporting Finnish civil society.