Pride-liikkeen historia – rodullistetut edelläkävijät

Pride-liikkeen historiaa kerrotaan usein valkoisten aktivistien kautta. Rodullistetut LGBTQ+-ihmiset ovat kuitenkin olleet keskeisessä roolissa liikkeen synnyssä ja kehityksessä.

Pride-kuukauden kunniaksi Rasmus ry esittelee kuusi henkilöä, joiden työ on vaikuttanut LGBTQ+-oikeuksien historiaan ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Ensimmäisenä vuorossa on Marsha P. Johnson (1945–1992), afrikkalais-amerikkalainen transaktivisti, joka tunnetaan yhtenä Stonewallin kansannousun näkyvimmistä hahmoista.

Stonewallin tapahtumat New Yorkissa kesällä 1969 käynnistivät liikkeen, josta kasvoi maailmanlaajuinen Pride-liike.

Marsha ei taistellut vain LGBTQ+-oikeuksien puolesta. Hän puolusti myös kodittomia nuoria, köyhyydessä eläviä sekä niitä ihmisiä, jotka kohtasivat syrjintää useista syistä samanaikaisesti.

Nykyään tästä puhutaan usein intersektionaalisuutena: ihmisellä voi olla samanaikaisesti useita identiteettejä ja hän voi kohdata syrjintää useammalla perusteella yhtä aikaa.

Pride-historia ei olisi samanlainen ilman mustien LGBTQ+-aktivistien työtä.

Marsha P. Johnson (1945–1992).

Laverne Cox (s. 1972) on afroamerikkalainen näyttelijä, transoikeuksien puolustaja ja ihmisoikeusaktivisti. Hän tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Sophia Bursetin roolista Netflix-sarjassa Orange Is the New Black.

Vuonna 2014 hänestä tuli ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen näyttelijä, joka oli ehdolla Primetime Emmy -palkinnon saajaksi. 

Sen jälkeen hän on käyttänyt näkyvyyttään puhuakseen erityisesti transihmisten, rodullistettujen ihmisten ja muiden syrjintää kohtaavien ryhmien oikeuksista.

Laverne Cox oli myös mukana tuottamassa dokumenttielokuvaa Disclosure, joka tarkastelee sitä, miten transihmisiä on kuvattu elokuvissa ja televisiossa – ja miksi sillä on merkitystä. Se on ajatuksia herättävä katsottava kaikille, joita kiinnostavat media, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet.

Laverne Cox (s. 1972)

Bayard Rustin (1912–1987) oli afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti, avoimesti homoseksuaali ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä yhdenvertaisuuden puolustajista.

Vaikka hänen nimeään ei tunneta yhtä hyvin kuin Martin Luther King Jr., Rustin oli yksi vuoden 1963 historiallisen Washingtonin marssin pääjärjestäjistä. Juuri tuolla marssilla Martin Luther King Jr. piti kuuluisan I Have a Dream -puheensa.

Rustin joutui kohtaamaan syrjintää sekä ihonvärinsä että seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Moni toivoi hänen pysyvän taustalla, mutta hän kieltäytyi piilottamasta omaa identiteettiään.

Hän uskoi, että ihmisoikeuksia ei voi puolustaa valikoiden. Siksi hän teki koko elämänsä ajan työtä sekä rasismia vastaan että LGBTQ+-ihmisten oikeuksien puolesta.

Bayard Rustinin elämäntyö kertoo, että yhteiskunta muuttuu myös niiden ansiosta, joiden nimet eivät aina jää historian parhaiten muistetuiksi, mutta joiden työ on muuttanut maailmaa.

‍ ‍ Bayard Rustin (1912–1987)

James Baldwin (1924–1987) oli afroamerikkalainen kirjailija, avoimesti homoseksuaali ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä ihmisoikeusajattelijoista.

Hän kirjoitti aikana, jolloin rasismi, syrjintä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot olivat syvällä yhteiskunnassa. Baldwin uskoi, että muutos alkaa siitä, että uskallamme katsoa vaikeita asioita suoraan ja puhua niistä rehellisesti.

Hänen teoksensa The Fire Next Time (1963) on yksi tunnetuimmista rasismia ja yhdenvertaisuutta käsittelevistä esseekokoelmista. 

Giovanni's Room (1956) puolestaan oli aikansa rohkea romaani rakkaudesta, identiteetistä ja samaan sukupuoleen kohdistuvista tunteista.

Baldwin muistutti, että ihmisarvo ei riipu ihonväristä, taustasta eikä siitä, keneen rakastuu. Ja syrjintää ei voi tarkastella irrallaan vallasta, historiasta ja ihmisarvosta. 

Hänen ajatuksensa ovat edelleen ajankohtaisia maailmassa, jossa yhdenvertaisuus ei toteudu kaikkien kohdalla.

Jos et ole vielä tutustunut James Baldwinin tuotantoon, nämä kaksi teosta ovat erinomainen paikka aloittaa.

James Baldwin (1924–1987)

Audre Lorde (1934–1992) oli afroamerikkalainen lesbo, runoilija, kirjailija, feministi ja kansalaisoikeusaktivisti. Hän kirjoitti aikana, jolloin rasismista, seksismistä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksista puhuttiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.

Lorde muistutti, ettei ihmistä voi kuvata yhden ominaisuuden kautta. Ihmisessä voivat kohdata yhtä aikaa monet identiteetit ja myös erilaiset syrjinnän muodot. Nykyään tästä puhutaan usein intersektionaalisuutena.

Yksi hänen tunnetuimmista viesteistään oli, että hiljaisuus ei suojele meitä. Muutos syntyy, kun ihmiset uskaltavat kertoa kokemuksistaan, haastaa epäoikeudenmukaisuutta ja käyttää ääntään myös silloin, kun se tuntuu vaikealta.

Audre Lorden ajatukset vaikuttavat edelleen antirasismin, yhdenvertaisuuden, feminismin ja LGBTQ+-oikeuksien puolustajiin ympäri maailmaa.

Audre Lorde (1934–1992)

Kaikki ihmisoikeusliikkeet joutuvat joskus katsomaan peiliin.

Sylvia Rivera (1951–2002) oli latinotaustainen transaktivisti, Stonewallin kansannousun osallistuja ja yksi Pride-liikkeen rohkeimmista äänistä.

1970-luvulla osa LGBTQ+-liikkeestä pyrki saavuttamaan yhteiskunnallista hyväksyntää korostamalla sellaisia ryhmiä, jotka nähtiin valtaväestön silmissä helpommin hyväksyttävinä. Samalla monet transihmiset ja muut yhteisön haavoittuvimmassa asemassa olevat jäsenet jäivät sivuun.

Sylvia Rivera ei suostunut hyväksymään tätä.

Vuonna 1973 hän piti Pride-tapahtumassa puheen, josta tuli yksi LGBTQ+-historian tunnetuimmista ja pysäyttävimmistä puheenvuoroista. Sylvia kritisoi avoimesti sitä, että transihmiset olivat jääneet näkymättömiksi liikkeessä, jonka puolesta he olivat itse taistelleet alusta asti.

Puhe herätti voimakkaita reaktioita, mutta vuosien kuluessa monet ovat nähneet sen tärkeänä muistutuksena siitä, että yhdenvertaisuustyö ei saa jättää ketään ulkopuolelle.

Sylvian tarina muistuttaa, että edistys ei synny vain juhlimalla saavutuksia. 

Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä vaikeita kysymyksiä ja puolustaa niitä, joiden ääni jää helposti kuulumattomiin.

Joka päivä on ajankohtaista kysyä:

Keitä kuunnellaan?

Keiden kokemukset jäävät näkymättömiin?

Ketkä jäävät keskustelun ulkopuolelle?

Sylvia Rivera (1951–2002)