Projektikoordinaattorimme Simone
RASMUS ry:n tiimiin jo kotiutunut KAAMOS -hankkeemme uusi projektikoordinaattori, Simone Brown-Francis on toisilta ammateiltaan taitava nuorisotyöntekijä sekä monipuolinen ja lahjakas laulaja-lauluntekijä. Jamaikalla syntyneenä, Warnerille levyttäneenä muusikkona hän on kokenut paljon rasismia Suomessa, mm. esiintymislavoilla koko Suomen kiertueella Jyrki-sähkösirkuksen mukana, Mikkelissä yleisö yltyi jopa fyysiseen väkivaltaan. Valkoihoinen väestö valitettavan usein vähättelee näitä tilanteita ja valta-asetelmia, eikä jopa ota todesta konkreettisesti tapahtuneita asioita.
Vaikka tilanne ylitti aikanaan kansallisen uutiskynnyksen, eivät valkoihoiset ihmiset jälkikäteen silti ole halunneet puhua asiasta. Tämä on hyvin tavallista rasismin ilmenemisen suhteen laajemminkin. Aihetta halutaan vältellä, mikä vaikuttaa vaientavasti, sekä lisää ilmiön traumaattisuutta. Siksikään mihinkään rasismiin liittyvään ilmiöön ei ole ollut helppoa puuttua.
Rasismiin liittyvistä ilmiöistä ei haluta puhua juuri missään, ihan kuin aihe olisi niin pelätty valkoihoisten suomalaisten keskuudessa, että pelkkä aiheen mainitseminen saisi aikaan suuren maailmankuvan ja identiteetin romuttumisen. Brown-Francis on viime vuosina havainnut viitteitä, että asiassa olisi tapahtumassa jonkinlaista edistystä, mutta todellisuudessa aikuisen sukupolven olisi Suomessa herättävä asiaan vielä todella paljon suuremmassa mittakaavassa välittömästi, ettei Suomen kansainvälistynyt nuoriso syrjäytyisi, radikalisoituisi tai alkaisi kärsiä mielenterveysongelmista.
Eivät edes Suomen valkoihoiset nuoret koe rasismia hyvänä asiana, heistä monilla on hyvin moninainen ystäväpiiri, ja mikäli nuoritaloissa niin tavallisesti ilmenevä rasismi ajaa moninaiset nuoret jostakin pois, eivät edes valkoihoiset nuoret halua enää tulla näihin nuorisotaloihin. Ilmiö on silti äärimmäisen tavallinen lähes kaikilla aloilla Suomessa, ja uusimmat tilastot vahvistavat tämän.
Photo by: Narahari K R @naaaaraaaaa
Harvoin silti koko antirasismin osaamista edes tunnistetaan todelliseksi asiantuntemukseksi, ja yhä saatetaan kuvitella vaikkapa anonyymin rekrytoinnin tuovan moninaista osaamista, käytännössä tämä ei todistettavasti vähennä rasismia eikä lisää moninaisuutta rekrytoinnissa. Moninaisuuden kiintiöimisen ei rekrytoinneissa yleisesti Suomessa edes nykyään uskota tuovan ratkaisua rasisminvastaisen osaamisen ja globaalin kompetenssin puuttumiselle, vaikka kiintiöt ovat tilastojen mukaan kaikkein tehokkain tapa niin puuttua instituutiossa ilmenevään rasismiin kuin saada moninaista osaamista ja kansainvälisiä verkostoja organisaation käyttöön.
Muusikon työssään Brown-Francis on ottanut kantaa viime aikoina myrkyllisiin ihmissuhteisiin, empatiaan lähestymistapana, korona-ajan eristyneisyyteen sekä kunnioituksen teemoihin. Hän tahtoo mm. KAAMOS-hankkeen myötä nähdä muutoksen suomalaisessa ilmapiirissä ja rakenteissa.
Ilman rasismia Suomi voisi niin paljon paremmin, tämä on ihana, kansainvälinen maa. Kaikki hienot asiat, joita Suomessa on, menevät rasismin vuoksi hukkaan. Kaikki osaaminen ja lahjakkuus, joka Suomen moninaisessa väestössä olisi, ei rasismin vuoksi ole tullut hyödynnetyksi. Suomessa kateus vaikkapa tummaihoisten muusikoiden lahjakkuudesta ja rasismi heidän uransa sabotoijana, saa aikaan takaiskuja Suomalaisessa musiikkibisneksessä, vaikka Suomi voisi menestyä kansainvälisesti näitä nuoria lahjakkuuksia kannustammalla.
